Kesä tulee, halusi tai ei. Samoin tulevat kesälomat, kesätyöntekijät ja yleensäkin kaikenlaiset joustamisen taikka muistamisen paikat, mitä tuleva vuodenaika tuo tullessaan. Niinpä ajattelin kirjoittaa tänään aiheesta, joka hämmentävän usealla työpaikalla unohtuu. Nimittäin uusien työntekijöiden perehdyttäminen tehtäviinsä.

Perehdyttämisen laiminlyonnissä tai siinä hutiloinnissa on ainakin kaksi ikävää seurausta. Ensinnäkin uusi työntekijä on kovin tuottamaton työntekijä, koska hän ei oikeastaan voi tietää, mitä häneltä odotetaan. Aivan liian monessa työpaikassa otetaan itsestään selvyytenä, että työntekijä ottaa itsenäisesti selvää asioista, jotka olisi suoraviivaisempaa kertoa hänelle. Se säästäisi mm. aikaa, energiaa sekä ehkäisisi väärinkäsityksiä ja pahalta mieleltä.

Yksi tällainen aika yksinkertainen asia on työajan alkaminen. On työpaikkoja, joissa ajatellaan työajan alkavan tasan kello 8. Se tarkoittaa siellä sitä, että työvaatteet on päällä ja työnteko todellakin alkaa kello 8. Muut - mahdollisesti edellinen työvuoro on lähdössä kotiin. Jos työntekijä saapuu työmaalle tasan klo 8, vaihtaa vaatteet ja käy vielä vessassa, niin usein kotiin lähdössä oleva vuoro joutuu odottelemaan. Useasti se tarkoittaa sitä, että hapan ilme kertoo joustamisesta, mutta mekkoon mutisijoita on. Kukaan ei vain saa sanoneeksi tälle myöhästyjälle, että hän on myöhässä - työn syrjässä pitäisi olla kiinni, kun työvuoro alkaa. 

Kaikissa työajoissa ei ole joustoa. Se on selvä juttu. Yksinkertaisinta olisi, jos tällainen työpaikan sääntö selitettäisiin jo siinä vaiheessa, kun työsopimus allekirjoitetaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työmaalla tulee olla 10-15 minuuttia ennen työajan alkamista. 

Erikseen ovat toki ne työt, joissa on sovittu joustavasta työajasta. Niissäkin lienee selvää, että työntekijää tulisi ohjeistaa niistä raameista, joissa hänen oletetaan olevan tavoitettavissa. Toisaalta on oletus, että tietty tuntimäärä työaikaa tulee olla kasassa tiettynä ajanjaksona, jotta palkka maksetaan täysimääräisesti.

Sovittelun näkökulmasta tällaisia työn tekemisen rajojen kolistelua tulee ajoittain vastaan. tavallista on, että niissä on ainakin uransa alkuvaiheessa olevien työntekijöiden kohdalla tietämättömyyttä. Työntekijä tuo mukanaan myös edellisen työpaikkansa tavat ja oletukset, ellei niitä täsmennetä. Ongelmana on, että näissä kohdissa herää turhaa närää ja asiat henkilökohtaistuvat. Pahimmillaan jollekin seuraa "huonon työntekijän maine" asiasta, vaikka hänen työsuorituksessaan ei itse asiassa ole mitään vikaa. Muita - yleensä vain yhtä äänekkäämpää kollegaa vain harmittaa, kun muut joutuvat venyttämään omaa vuoroaan aina, kun "tämä yksi" tulee töihin. Se on sitten oma kysymyksensä, miksi asiasta ei voi nätisti huomauttaa jo ihan ensimmäisellä kerralla. Se antaisi toiselle mahdollisuuden korjata toimintatapaansa, ennen kuin kenenkään tarvitsee siitä mieltään pahoittaa. 

Perehdytyskansio

Tiedän, että monissa työpaikoissa on ns. perehdytyskansio. Jos sellainen on, niin se on hyvä juttu. Itse suosittelen, että luovutte kuitenkin yhteisestä kansiosta ihan kokonaan. Sen sijaan teette siitä yksinkertaisen muutaman A4-paperin nipun, joka annetaan työntekijälle työsopimuksen liitteenä. Sitä kahvihuoneen hyllyssä olevaa kansiota nimittäin harva lukee ja vielä harvemmin se on päivitettynä. Mutta kotona työntekijä saattaa kahvin kanssa lukaista tarkemmin, millaisilla säännöillä tällä työmaalla toimitaan, kehen otetaan yhteyttä missäkin pulmatilanteessa ja miten vaikkapa se työaika lasketaan.

Toisaalta toki on toivottavaa, että nämäkin lappuset ovat ajantasalla. Niin työntekijän kuin työntantajan kannalta on selkeämpää, että tällaiset kirjalliset ohjeistukset on olemassa ja ne ovat selkeät. Ongelmatapauksessa kummallakin osapuolella on näin mahdollisuus vedota siihen, että hän on toiminut annettujen ohjeiden mukaisesti. Sana sanaa vastaan tilanteessa tulee yleensä riita - mutta onneksi on siihen hätään meitä sovittelijoita soitettavissa apuun.