Taitaa olla aika vanha sanonta, että tieto on valtaa. Osa ihmisistä tämän tiedostaa, osa ohittaa tietona ilman sen suurempaa merkitystä. 

Riitatilanteita jos ajatellaan, niin yksi kitkaa aiheuttava asia on usein olemassaolevan tiedon määrä. Se voi olla riittävä tai liian vähäinen. Usein sovittelussa tapahtuukin heräämisiä, kun asioiden taustoja avataan hieman enemmän. Esimiehen "piruilut" osoittautuvat ihan selkeäksi tarpeeksi tehdä asia tietyllä tavalla, jotta hän puolestaan pystyy hoitamaan oman työnsä sujuvasti tietyllä tavalla - joka ohje hänelle on siis yläpuolelta annettu. Kovin usein ohjeet menevät tunteisiin ja seuraa reaktio, joka ei välttämättä ole kovin rakentava. Sen sijaan voisi kysyä perustelua asialle, jolloin asia saattaisi saada järkiperäisen syyn. Näin ohjeen noudattaminen on loogista, mielekkäämpää ja jopa järkevää. Se on yksi tekijä siinä, että ihminen kokee olevansa osa kokonaisuutta.

Tietojen mahdollisimman niukka jakaminen on joissain tapauksissa pakollista. Tällaisia ovat tavallisimmillaan ne organisaatiot, joissa käsitellään henkilökohtaisia tietoja. Toisaalta on selvää, että työntekijä tarvitsee tietoa pystyäkseen tekemään oman työnsä hyvin. Ilman riittäviä tietoa tulee tehtyä vääriä ratkaisuja, joka edelleen vaikuttaa työn laatuun - ja palaute on sitten sen mukainen. Siitä kärsii pahimmillaan koko firman maine.

Niukat tiedot aiheuttavat väistämättä hämmennystä, koska annetut toimintaohjeet ovat helposti epäloogisia, jopa ristiriitaisia. Tämä johtuu siitä, että jokin olennainen asia taikka asiakkaan kanssa tehty sopimus on jäänyt työntekijälle kertomatta - siis katsottu sellaiseksi yksityiseksi asiaksi, mitä ei kerrota kaikille asiakkaan kanssa toimiville. Edelleen tässä on vahva riski siitä, että työntekijä ei noudata taikka muista noudattaa annettua ohjetta, koska siinä ei hänen tietoihinsa perustuen ole mitään järkeä. Epäloogiset ohjeet tuppaavat unohtumaan. Niin se muisti vain toimii. 

Koska koulut pääsevät säännöllisesti otsikoihin, niin otetaan esimerkki koulumaailmasta. Esimerkki voisi olla koulukiusaaminen, missä on osapuolina oppias A ja oppilas B, joiden välillä on ollut vuosikausia jonkinlaista kärhämää. Prosessia on käyty uskollisesti läpi porras portaalta.

Asiaa on yleensä käsitelty moneen otteeseen eri kokoonpanoilla ja tietosuojaa uskollisesti noudattaen ja näin ollen monia asioita salaten. Asiasta on tehty asianmukaiset muistiot ja sovittu monenlaisia asioita. Tässä tulee se risteys, missä unohtuu tiedon jakamisen tärkeys. On ammatteja, missä tiedon kirjaaminen ei riitä, vaan se pitää saada osaksi arkea. Mikäli oikeat ihmiset eivät tiedä riittävästi, niin tieto "vain kirjataan" eikä tosiasiassa lapsen arjessa mikään muutu. Koulukiusaaminen on kuitenkin asia, missä nimenomaan arjessa tulee saada aikaan konkreettinen muutos. Mieluummin heti. 

Mihin tiedon jääminen muistioon saattaa johtaa? 

Koulu on ympäristö, jossa koko henilökunnalla - ei vain oppilaan opettajilla, on velvollisuus kasvattaa ja ohjata lapsia sovitun arvomaailman pohjalta. Ongelmatilanteiden ratkaisussa on tavallista, että sovitaan tietyt tavat, millä vaikkapa "leikkiin" puututaan. Puuttuminen on kuitenkin hankalaa, mikäli henkilökunnalla ei ole tietoa tällaisesta sopimuksesta tai sen sisällöstä. Silloin ikävimmillään päädytään tilanteeseen, missä "lapset leikkii" ja hätää kärsivä ihmettelee, miksi aikuinen ei puutu asiaan. Ei, vaikka näin on juuri sovittu. Kiusattu on yleensä alisteisessa asemassa, eikä uskalla tilanteessa sanoa mitään. Hän luonnollisestikin olettaa, että juhlallisesti annettu lupaus pidetään. On selvää, että lapsen on jatkossa vaikea luottaa henkilökunnan tukeen. On luonnollista, että vanhempien näkökulmasta "koulussa ei tehdä mitään".

 Jos maalataan piruja seinille, niin pahimmillaan tällaisesta seuraa ikäviä tilanteita, missä "kukaan ei välitä" tai yhden oppilaan rääkkääminen voi jatkua leikin varjolla vuosikausia. Sen sijaan pidetään palavereita, kirjataan ja kirjoitetaan paljon dokumentteja - mutta unohdetaan se kaikkein tärkein: Henkilökunnalla tulee olla tiedossaan riittävät tiedot siihen, että he voivat tehdä työnsä laadukkaasti. Jo pelkästään tämä auttaisi monessa klikkiytyneessä tilanteessa. Silloin voi myös esimies tarttua työnjohdollisesti tilanteeseen, mikäli joku henkilökunnan jäsen todellakin katsoo tilannetta läpi sormien. Sehän on selvä työtehtävien laiminlyönti.

Joten - kun sovitaan asioista, on tärkeää varmistaa tiedonkulku. Kenen tulee tietää asioista, jotta he voivat tehdä työnsä laadukkaasti?

Jos edellytetään laadukasta työtä, jossa työntekijät myös kehittävät työtään, niin silloin sitä tietoa pitää olla valmis jakamaan. Esimiehen tehtävä on olla tietoinen tarpeellisesta tiedonmäärästä. On kohtuutonta odottaa laadukasta työtä, mikäli työntekijälle ei anneta mahdollisuuksia toteuttaa sitä. Työn onnistuminen ja laadukkuus ovat sellaisia asioita, jotka parantavat työssä jaksamista ja työviihtyvyyttä.

Onnistuminen kannustaa myös aikuisia. Esimiehen tärkein tehtävä minun mielestäni on omalla työllään mahdollistaa työntekijöidensä onnistuminen omassa työssään. Siinä yksi olennaisin asia on jakaa olemassaolevaa tietoa oikealla tavalla.