Kuvataideterapiassa tekeminen on se juttu, ei lopputulos.

Toki lopputulosta tarkastellaan ja ihaillaan yhdessä, mutta kyse ei ole seinälle ripustettavasta taideteoksesta, vaan sen hetken kuvaamisesta. Itse näen kuvataideterapian parhaimmillaan mielenliikkeiden järjestelijänä. Parhaimmillaan tapahtuu oivallus - ei ehkä heti, mutta parin päivän kuluttua. Aivot työstävät asioita, vaikka niitä et aktiivisesti ajattelisi. Tapahtuu jonkinlainen herääminen taikka oivallus omasta elämästä. Siksi terapiassa olisi hyvä käydä lyhyen jakson verran muutaman päivän välein. Siitä saa silloin parhaan hyödyn. 

Kaikkia asioita ei myöskään tarvitse sanoa ääneen. Suurin osa työstä tapahtuu jokaisen oman mielen sisällä, koska ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Vain sinä tiedät tarkalleen kaikki ne voimat, jotka elämässäsi vaikuttavat. Näkökulmien avaamisessa minä voin olla avuksi. 

Uupumisessa ja varsinkin burnoutissa näkyy, että ihminen on kokonaisuus. Mieli ja keho ovat saman kokonaisuuden eri puolia. Näin ollen tunteet tuntuvat kehossa. Kun jännittää, niin mahaa nipristää. Useimmat varmaan tunnistavat myöse sen, missä kohdassa kehoa hellyyden ja rakkauden tunne kehossa tuntuu - kuin myös myötähäpeän tunne. Vahvoja tunteita kaikki. 

Uupuminen ja varsinkin burnout ovat tilanteita, joita ei kukaan toivo kohdalleen. Se ei näy nuorten unelmakartoissa, vaan siellä on ihan eri asioita. Unelmia jaksaa tavoitella, kun mieli ja keho ovat yhteistyössä. Terve ja tasapainoinen ihminen kestää yllättäviäkin stressipiikkejä ja palautuu niistä joustavasti. Tätä kykyä kannattaa vaalia silloin, kun kaikki on kunnossa. Kovin usein se silti laiminlyödään - vähän niinkuin terveellinen ruokavalio. 

Kehoa osataan ja fyysisessä mielessä huoltaa ja trimmata. Miksipä ei treenaisi myös omaa mieltä ja huolehtisi sen jaksamisesta myös ennakoiden ja ylläpitäen. 

Kuvataideterapiasta hyötyvät kaikki - ei ole tarpeen odotella uupumiseen saakka.