Koulusovittelut ja kiusaamisen selvittelyt

Vaikka koulusovittelut ovat mielenkiintoisia, ne tahtovat mennä aikuisillakin tunteisiin. Pahastikin. Lapset ovat mestareita huijaamaan aikuisia ja vakuuttamaan, että "tämä oli vain leikkiä", vaikka leikki oli siitä pelistä kaukana. Mitenpä siihen menet ratkomaan asioita, jos kukaan ei näe asiassa mitään ongelmaa. Tai ainakaan myönnä näkevänsä.

Se ei silti tarkoita sitä, etteikö koulussa jotakuta kiusattaisi, vaikka hän ei siitä mene rollimaan. Siksi koulun henkilökunnan olisi syytä olla tietoisia asioista. Olen monesti sanonut, että näissä asioissa intuitiota kannattaa välillä kuunnella. Jos luokan työrauha on mennyttä, niin on lapsellista odottaa, että asia jossain vaiheessa vain korjaantuu - kunhan odotellaan riittävän pitkään tekemättä mitään.

Vain harvoin lapset taitavat kiusaamisesta koulussa kertoa. Se on jonkinlaista lapselle tyypillistä urheutta, että asiasta ollaan hiljaa. Vasta sitten, kun lapsen oma sietokyky tavoittaa kauhun ja pelon, tulee muut oireet - kuten nukkumattomuus, painajaiset tms. Maha on myös monesti kipeänä ilman fyysistä ongelmaa. Näihin asioihin viimeistään vanhemmat kiinnittävät huomiota. Jos koulun terveydenhoitaja on ollenkaan tehtäviensä tasalla, myös hän kiinnittää asiaan oikeutetusti huomiota.

Tähän otsikon esittämään kysymykseen keksin nopeasti montakin vastausta, mutta keskitytään pääkohtiin:

1) Ulkopuolisella on aikaa perehtyä asiaan. Koulun arki ei rajoita sovittelua. Koulun kellon kilkatus ei sovittelussa tarkoita mitään.

Asia hoidetaan ja siihen käytetään rauhassa aikaa niin paljon, että se saadaan hoidettua. Jos yhdellä kerralla ei asiat selviä, niin sovitaan toinen tapaaminen.

Sovittelussa resurssi asian selvittelyyn riittää.

2) Ulkopuolinen joutuu kysymään, koska arvata ei voi. Tällaisessa tilanteessa nousee esiin monia aiheita, joita tuttu ja läheinen ei hoksaa nostaa esille.

3) Ulkopuolinen sovittelija ei tee arviointeja, joten sovittelu jää irti koulun suorittamisen osuudesta. Sovittelijalla on myös vahva vaitiolovelvollisuus kaikista asioista, mitä hän koulussa kuulee taikka näkee.

Näin ollen sovittelijalle voi puhua. Tässä nyt mainittakoon kuitenkin huolen heräämisen mahdollisuus. Koulusovittelijalla on velvoite kertoa alaikäisen lapsen vanhemmille mikäli ilmenee esim. alkoholinkäyttöä, huumejuttuja tai muuten huonomaineista kaveriseuraa.

Valitettavasti on tilanteita, missä opettajalla ei ole edes mahdollisuutta selvitä työstään ilman kolhuja. Sovittelija voi antaa lausunnon siitä, mitä luokassa tapahtuu. Sovittelija on puolueeton, koulun ulkopuolinen henkilö, jolla on opetusalalan kokemusta ja näkemystä. Tällainen ulkopuolinen näkemys voi auttaa yhteisymärryksen luomisessa siihen, että riittävät resurssit oppilasryhmään saadaan - tai olla työnohjauksena opettajalle siitä, mitä keinoja voisi kokeilla.