Sovittelun lähtökohdat ja periaatteet

Sovittelulla, kuten muullakin toiminnalla, on taustalla vaikuttavat arvot ja periaatteet. Se, mitä varsinaisessa sovittelussa tapahtuu, pohjautuu näiden periaatteiden käytännön toteutukseen. Perusperiaatteet ovat lupaus palvelun laadusta, reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta kaikille osapuolille.

On olemassa ihan hyvä sanonta: Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa. Jokainen voi siis valita paikkansa.

Luottamuksellisuus näkyy sovittelussa esimerkiksi siten, että keskusteluista ei laadita minkäänlaisia muistioita taikka tallenteita. Ajatuksena on riidan käsitteleminen ja tilanteen nollaaminen. Ei ole tarkoituksenmukaista laatia materiaalia, mitä ehkä käytettäisiin jatkossa sovittelun periaatteiden vastaisesti. Sovittelussa tulee pystyä avoimesti sanomaan asioita, jotta riidan ytimestä keskusteleminen olisi mahdollista.

Joissain tapauksissa on laadittu ihan konkreettisia, kirjallisia sovittelusopimuksia. Tällainen voidaan tehdä, mikäli se helpottaa sovituista linjauksista kiinni pitämistä.

Lähtökohta on, että sovitteluun osallistuvat vain ne ihmiset, joita riita välittömästi koskee. Joskus porukka jää kahteen, joskus se laajenee. Asiaa on yleensä vaikea etukäteen aavistaa. Se selviää, kun asiaan perehdytään tarkemmin.

Jokainen osallistuu sovitteluun itse. Hän ei lähetä toista puhumaan puolestaan taikka ota kaveria mukaan. Mikäli on työkunnossa, niin aikuinen ihminen pystyy osallistumaan sovitteluun. Mikäli työkuntoa ei ole, ei mielestäni ole myöskään sovittelun aika. Silloin asiaa hoidetaan aluksi työterveyden kautta. Kun terveys sallii, niin sitten voidaan sovitella asioita.

Restoratiivisuudella pyritään korjaavaan otteeseen sovittelussa. Ajatus on, että siltoja on mahdollista rakentaa, vaikka ne ajan oloon olisivat sortuneet. Ihmissuhteita voidaan yleensä korjata ainakin niin pitkälle, että työpaikalla on mahdollista toimia yhdessä. Kyse on rajojen ja linjausten vetämisestä ja niistä kiinni pitämisestä. Joskus nämä linjaukset ovat epäselvät ja aiheuttavat näin ollen hankalia tilanteita sekä väärinkäsityksiä.

Yhteisen ymmärryksen löytäminen ja riittävän yksimielisen ratkaisun hakeminen on sovittelun yksi peruspilari.

Lähtökohtana on, että sovittelija on täysin ulkopuolinen henkilö. Itse katson, että oman työyhteisön tai edustamansa organisaation asioita on aika hankala sovitella. Kyse on lähinnä siitä, että aina on joku, joka tuntee jonkun. Vaikka sovittelutapaus olisi ns. toisella osastolla tai toisessa talossa, niin yhteyksiä löytyy aina.

Pidän tasapuolisuuden nimissä parempana vaihtoehtona, että sovittelija on täysin ulkopuolinen ihminen. Tällöin ei sovitteluun osallistuvien tarvitse miettiä, mitä uskaltaa sanoa ääneen. Riidaton-sovittelussa uskaltaa puhua omalla äänellä ja oikeilla sanoilla. Se mikä sanotaan sovittelussa, jää sovitteluun.

Itse pidän reiluutta ja rehellisyyttä yhtenä olennaisimmista lähtökohdista sovittelulle. Sovittelussa ei perinteisesti tulla hakemaan hyvitystä taikka korvausta siitä, että on tullut kohdelluksi väärin. Niitä asioita voi hakea tuomioistuimesta. Joskus toki erillisestä korvauksesta sovitaan, mutta se ei ole sovittelun tavoitteena - ellei sitten ole ilmennyt velvollisuutta suorittaa esimerkiksi vahingonkorvausta.

Rehellisyys tapahtumien kulusta tarkoittaa asioiden käymistä läpi yhdessä, ilman yleisöä. Näin ollen osapuolilla on tilaisuus sovittelijan kanssa yhdessä käydä yhteistyötä hiertäviä asioita läpi. Yleensä se on näkökulmia avaavaa ja tuo ymmärrystä arkeen. Sovittelussa ei yleensä menetä mitään, mutta parhaimmillaan oppii itsestään todella paljon.

Itse näen sovittelun hyvin elämänmyönteisenä ja -makuisena mahdollisuutena ratkoa ihmissuhteissa kyteviä riitelemisen paikkoja. Katse sovittelussa on myönteisessä mielessä eteenpäin, joskin kiistaa aiheuttavat teot ja asiat käsitellään ensin. Asioista puhutaan rehellisesti niiden oikella nimillä ja eri näkökulmista. Sovittelu on näin ollen usein oppimisen paikka niin omasta- kuin muidenkin toimintatavoista.

Sovittelussa keskitytään ihmisten keskinäiseen tekemiseen, ei henkilökohtaisten traumojen tai menneisyyden ongelmien purkamiseen. Sovittelu ei siis ole terapiaa.